Kestävä kehitys on aate ja arvo, jota kohti meidän pitäisi pyrkiä. Se pitää sisällään monta hyvää asiaa kuten luonnonvarojen säästämisen, ympäristön monimuotoisuuden kunnioittamisen, tasa-arvoajattelun, rauhanpuolustamisen ja –kasvatuksen, köyhyyden vähentämisen ja nälänhädän voittamisen. Luonto on meille tärkeä asia, sillä se on perusta kaikelle elämälle maapallolla. Se on tärkeää ihmiselle, koska ihminen on osa luontoa. Monelle kestävä kehitys on kuitenkin sanahelinää. Ja jos ei ole selviä suunnitelmia, miten kestävää kehitystä toteutetaan, sanahelinäksi se myös jää. Kauniita sanoja.

Kestävää kehitystä viedään eteenpäin kestävän yhteiskunnan voimin eli meidän kaikkien voimin. Kestävä yhteiskunta tarkoittaa esimerkiksi valtioita, maakuntia, kaupunkeja, kuntia ja niiden erilaisia päättäviä ja toimeenpanevia elimiä. Näiden tehtävänä on luoda puitteet kestävälle kehitykselle. Puitteet voivat olla lakeja, sääntöjä tai määräyksiä, mutta ne voivat olla myös hyvin konkreettisia asioita. Tällainen konkreettinen asia on esimerkiksi jätekatos. Kyllä. Kainuun jätehuoltomääräykset nimittäin kehottavat (=määräävät), että jokaisessa kotitaloudessa pitää olla ainakin sekajäteastia ja biojäteastia. Jätekatoksessa on siis oltava sekajäteastia ja biojäteastia. Useimmiten jätekatoksissa on myös astiat energiajätteelle, kartongille ja keräyspaperille. Jätekatos auttaa ihmisiä toimimaan kestävällä tavalla. Ei enää pelkkää sanahelinää.

Sitten tullaan siihen kiperimpään kohtaan eli kestävään elämäntapaan. Miten saadaan ihmiset toimimaan kestävän kehityksen, ja sen eteen tehtyjen puitteiden mukaisesti? Mielestäni tähän kohtaan tarvitaan tietoa. Kestävän kehityksen keskus toimisi tiedonvälittäjänä. Kestävä kehitys on jo nykyisin koulujen opetussuunnitelmissa mukana. Lista uusista tavoitteista on kuitenkin aika pitkä. Kestävän kehityksen keskuksessa toimisi asiantuntijoita, joita koulut voisivat pyytää luennoimaan. Muitakin tapoja tiedon levittämiseen toki on, esimerkiksi päiväkodit voisivat pyytää ympäristökasvattajaa leikittämään lapsia kierrätysteemalla. Kestävän kehityksen keskus ei olisi pelkästään kouluja varten, vaan se palvelisi hyvin laajasti kaikkia, jotka tarvitsisivat tietoa kestävästä kehityksestä ja miten kestävään elämäntapaan päästään.

Kestävän kehityksen keskus toimisi osuuskuntana tai se olisi monen osuuskunnan yhteistä toimintaa. Saman katon alla osuuskunnat voivat yhdessä kattaa kiinteitä kuluja ja näin tasoittaa menoja. Osuuskunnalla on muitakin hyviä puolia, sillä yhteinen tekeminen luo innostavan ilmapiirin ja tuottaa hyviä tuloksia. Luennot olisivat maksullisia, elleivät Kajaanin kaupunki ja muut tahot haluaisi olla mukana toiminnassa. Tukemalla työtä pystyttäisiin ehkä ehkäisemään työttömyyttä ja niitä ”sakkoja”, joita Kajaanin kaupunki joutuu valtiolle jokaisesta työttömästä maksamaan. Oma mielekäs työ antaa tekijälleen paljon enemmän kuin lyhytaikainen palkkatukityö. Kestävän kehityksen keskus toisi ehkä työtä koulutetuille naisille, jotka usein ovat ensimmäisinä lähdössä Kainuusta pois, koska työtä ei löydy. Kestävä kehitys ja osuustoiminta sopivat hyvin yhteen myös arvoperustaltaan. Osuustoiminnan keskeisiä arvoja ovat yhteisöllisyys, tasa-arvo, vapaus, vastuu ja taloudellisuus.