Tylsää! Taas joku kertoo kestävästä kehityksestä. Niinpä. En anna periksi, sillä kestävää kehitystä tarvitaan koko ajan enemmän ja enemmän. Avataanpa asiaa. Kestävän kehityksen määritelmiä on monia, mutta mielestäni paras on Gro Harlem Brundtlandin komission määritelmä. Kehitys on kestävää silloin, kun se tyydyttää nykyhetken tarpeet, mutta ei vie tulevilta polvilta mahdollisuutta tyydyttää omia tarpeitaan. Nyt tarpeita on aivan liikaa, käytämme luonnonvaroja holtittomasti. Tällä hetkellä tarvitsemme puolitoista maapalloa vuodessa tarpeiden tyydyttämiseen. Eikä luonnonvarojen käyttö jakaudu suinkaan tasaisesti. Jääkö mitään tuleville polville?

EU:ssa herättiin ajattelemaan näitä asioita, kun keskustelu ilmastonmuutoksesta alkoi kiihtyä. Päätettiin jätedirektiivistä, jonka yhtenä tarkoituksena oli jätteiden vähentäminen. Suomen jätelaki tuli voimaan 2012 ja jätedirektiivi pantiin Suomessakin täytäntöön. Kun on paljon tarpeita, käytetään paljon tavaroita ja lopulta tavaroista tulee paljon jätettä. Aikaisemmin jätteet dumpattiin Suomessakin kaatopaikoille. Kaatopaikat tuottavat kuitenkin metaania, joka on voimakas kasvihuonekaasu. Tämä asia haluttiin laittaa kuntoon.

Jätedirektiivin ja jätelain tärkein kohta on jätehierarkia. Se tarkoittaa portaikkoa, miten jätteitä ja niiden vaarallisuutta tulisi vähentää. Ensimmäinen ja tärkein ajatus on se, että jätteiden syntyä pitää ehkäistä. Tämä tapahtuu parhaiten niin, että tavaroiden tuottajat suunnittelevat tuotteen elinkaaren tarkasti. Tuotteen pitäisi olla eettisesti valmistettu ja sen kierrätysprosessi tulisi olla valmis jo suunnittelupöydällä. Tarvitsemme kaiken lisäksi kestävämpiä tuotteita. Kukaan ei oikein uskalla ehdottaa kulutuksen vähentämistä, mutta aina voi harkita omien ostoksiensa tarpeellisuutta. Tavaratalossa voi kysyä itseltään: "Tarvitsenko minä tätä tuotetta oikeasti?" Jätehierarkian toisella portaalla kehotetaan ihmisiä käyttämään tuotteita uudelleen. Kirpputorit kunniaan! Toisen vanha vaate voi olla toiselle aarre ja hinnat ovat lähes aina kukkarolle sopivat. Kolmas porras kehottaa kierrättämään tavaran materiaalina. Esimerkiksi viemällä metallin Rinki-ekopisteelle se pääsee uusiometallina uudeksi tuotteeksi. Se on sitä kiertotaloutta. Esimerkiksi alumiini voi kiertää tuhansia vuosia, jos sille annetaan vain mahdollisuus kiertää. Neljännellä eli viimeisellä sallitulla portaalla on jätteen polttaminen energiaksi. Tämä porras on tällä hetkellä kaikkein käytetyin tapa päästä jätteestä eroon. Suomessa onkin tällä hetkellä kuusi suurta polttolaitosta jätteiden polttoa varten. Kaatopaikka-asetus tuli voimaan 2016, joten kaatopaikalle ei saa vielä muuta kuin kiviainesta ja tuhkaa. Kaatopaikat tuottavat vielä pitkään metaania, mutta suurin osa imetään penkoista pois ja ohjataan pienkaasulaitokseen. Kajaanin Majasaaren toimistotilat lämpiävätkin tällä biokaasulla.