Kestävä kehitys on aate ja arvo, jota kohti meidän pitäisi pyrkiä. Se pitää sisällään monta hyvää asiaa kuten luonnonvarojen säästämisen, ympäristön monimuotoisuuden kunnioittamisen, tasa-arvoajattelun, rauhanpuolustamisen ja –kasvatuksen, köyhyyden vähentämisen ja nälänhädän voittamisen. Luonto on meille tärkeä asia, sillä se on perusta kaikelle elämälle maapallolla. Se on tärkeää ihmiselle, koska ihminen on osa luontoa. Monelle kestävä kehitys on kuitenkin sanahelinää. Ja jos ei ole selviä suunnitelmia, miten kestävää kehitystä toteutetaan, sanahelinäksi se myös jää. Kauniita sanoja.

Kestävää kehitystä viedään eteenpäin kestävän yhteiskunnan voimin eli meidän kaikkien voimin. Kestävä yhteiskunta tarkoittaa esimerkiksi valtioita, maakuntia, kaupunkeja, kuntia ja niiden erilaisia päättäviä ja toimeenpanevia elimiä. Näiden tehtävänä on luoda puitteet kestävälle kehitykselle. Puitteet voivat olla lakeja, sääntöjä tai määräyksiä, mutta ne voivat olla myös hyvin konkreettisia asioita. Tällainen konkreettinen asia on esimerkiksi jätekatos. Kyllä. Kainuun jätehuoltomääräykset nimittäin kehottavat (=määräävät), että jokaisessa kotitaloudessa pitää olla ainakin sekajäteastia ja biojäteastia. Jätekatoksessa on siis oltava sekajäteastia ja biojäteastia. Useimmiten jätekatoksissa on myös astiat energiajätteelle, kartongille ja keräyspaperille. Jätekatos auttaa ihmisiä toimimaan kestävällä tavalla. Ei enää pelkkää sanahelinää.

Sitten tullaan siihen kiperimpään kohtaan eli kestävään elämäntapaan. Miten saadaan ihmiset toimimaan kestävän kehityksen, ja sen eteen tehtyjen puitteiden mukaisesti? Mielestäni tähän kohtaan tarvitaan tietoa. Kestävän kehityksen keskus toimisi tiedonvälittäjänä. Kestävä kehitys on jo nykyisin koulujen opetussuunnitelmissa mukana. Lista uusista tavoitteista on kuitenkin aika pitkä. Kestävän kehityksen keskuksessa toimisi asiantuntijoita, joita koulut voisivat pyytää luennoimaan. Muitakin tapoja tiedon levittämiseen toki on, esimerkiksi päiväkodit voisivat pyytää ympäristökasvattajaa leikittämään lapsia kierrätysteemalla. Kestävän kehityksen keskus ei olisi pelkästään kouluja varten, vaan se palvelisi hyvin laajasti kaikkia, jotka tarvitsisivat tietoa kestävästä kehityksestä ja miten kestävään elämäntapaan päästään.

Kestävän kehityksen keskus toimisi osuuskuntana tai se olisi monen osuuskunnan yhteistä toimintaa. Saman katon alla osuuskunnat voivat yhdessä kattaa kiinteitä kuluja ja näin tasoittaa menoja. Osuuskunnalla on muitakin hyviä puolia, sillä yhteinen tekeminen luo innostavan ilmapiirin ja tuottaa hyviä tuloksia. Luennot olisivat maksullisia, elleivät Kajaanin kaupunki ja muut tahot haluaisi olla mukana toiminnassa. Tukemalla työtä pystyttäisiin ehkä ehkäisemään työttömyyttä ja niitä ”sakkoja”, joita Kajaanin kaupunki joutuu valtiolle jokaisesta työttömästä maksamaan. Oma mielekäs työ antaa tekijälleen paljon enemmän kuin lyhytaikainen palkkatukityö. Kestävän kehityksen keskus toisi ehkä työtä koulutetuille naisille, jotka usein ovat ensimmäisinä lähdössä Kainuusta pois, koska työtä ei löydy. Kestävä kehitys ja osuustoiminta sopivat hyvin yhteen myös arvoperustaltaan. Osuustoiminnan keskeisiä arvoja ovat yhteisöllisyys, tasa-arvo, vapaus, vastuu ja taloudellisuus.

Tylsää! Taas joku kertoo kestävästä kehityksestä. Niinpä. En anna periksi, sillä kestävää kehitystä tarvitaan koko ajan enemmän ja enemmän. Avataanpa asiaa. Kestävän kehityksen määritelmiä on monia, mutta mielestäni paras on Gro Harlem Brundtlandin komission määritelmä. Kehitys on kestävää silloin, kun se tyydyttää nykyhetken tarpeet, mutta ei vie tulevilta polvilta mahdollisuutta tyydyttää omia tarpeitaan. Nyt tarpeita on aivan liikaa, käytämme luonnonvaroja holtittomasti. Tällä hetkellä tarvitsemme puolitoista maapalloa vuodessa tarpeiden tyydyttämiseen. Eikä luonnonvarojen käyttö jakaudu suinkaan tasaisesti. Jääkö mitään tuleville polville?

EU:ssa herättiin ajattelemaan näitä asioita, kun keskustelu ilmastonmuutoksesta alkoi kiihtyä. Päätettiin jätedirektiivistä, jonka yhtenä tarkoituksena oli jätteiden vähentäminen. Suomen jätelaki tuli voimaan 2012 ja jätedirektiivi pantiin Suomessakin täytäntöön. Kun on paljon tarpeita, käytetään paljon tavaroita ja lopulta tavaroista tulee paljon jätettä. Aikaisemmin jätteet dumpattiin Suomessakin kaatopaikoille. Kaatopaikat tuottavat kuitenkin metaania, joka on voimakas kasvihuonekaasu. Tämä asia haluttiin laittaa kuntoon.

Jätedirektiivin ja jätelain tärkein kohta on jätehierarkia. Se tarkoittaa portaikkoa, miten jätteitä ja niiden vaarallisuutta tulisi vähentää. Ensimmäinen ja tärkein ajatus on se, että jätteiden syntyä pitää ehkäistä. Tämä tapahtuu parhaiten niin, että tavaroiden tuottajat suunnittelevat tuotteen elinkaaren tarkasti. Tuotteen pitäisi olla eettisesti valmistettu ja sen kierrätysprosessi tulisi olla valmis jo suunnittelupöydällä. Tarvitsemme kaiken lisäksi kestävämpiä tuotteita. Kukaan ei oikein uskalla ehdottaa kulutuksen vähentämistä, mutta aina voi harkita omien ostoksiensa tarpeellisuutta. Tavaratalossa voi kysyä itseltään: "Tarvitsenko minä tätä tuotetta oikeasti?" Jätehierarkian toisella portaalla kehotetaan ihmisiä käyttämään tuotteita uudelleen. Kirpputorit kunniaan! Toisen vanha vaate voi olla toiselle aarre ja hinnat ovat lähes aina kukkarolle sopivat. Kolmas porras kehottaa kierrättämään tavaran materiaalina. Esimerkiksi viemällä metallin Rinki-ekopisteelle se pääsee uusiometallina uudeksi tuotteeksi. Se on sitä kiertotaloutta. Esimerkiksi alumiini voi kiertää tuhansia vuosia, jos sille annetaan vain mahdollisuus kiertää. Neljännellä eli viimeisellä sallitulla portaalla on jätteen polttaminen energiaksi. Tämä porras on tällä hetkellä kaikkein käytetyin tapa päästä jätteestä eroon. Suomessa onkin tällä hetkellä kuusi suurta polttolaitosta jätteiden polttoa varten. Kaatopaikka-asetus tuli voimaan 2016, joten kaatopaikalle ei saa vielä muuta kuin kiviainesta ja tuhkaa. Kaatopaikat tuottavat vielä pitkään metaania, mutta suurin osa imetään penkoista pois ja ohjataan pienkaasulaitokseen. Kajaanin Majasaaren toimistotilat lämpiävätkin tällä biokaasulla.